Tynen niemimaalla asui kerran pariskunta, joka oli ajautunut vaikeisiin aikoihin. Useita kuukausia kestänyt ja tuhansia euroja asianajokuluja vaatinut oikeusriita yhden naapurin kanssa pakotti heidät lopulta myymään talonsa. Se oli hirvittävä koettelemus. Heidän oli myös luovuttava ainoasta lapsestaan, Rampionista.

Rampionista kasvoi todella hyväsydäminen nuori mies. Kun hän täytti kahdeksantoista, hänen holhoojansa ”Ma” osti hänelle syntymäpäiväkakun ja lukitsi hänet ränsistyneeseen torniin. Rakentajat olivat unohtaneet sisällyttää siihen portaat, keskuslämmityksen ja hätäuloskäynnit. Tornin huipulla oli ainakin pieni ikkuna, joka piti terveys- ja turvallisuusviranomaiset loitolla.

Eräänä päivänä äiti päätti tarkistaa, miten Rampion voi – tarvitsiko hän ruokaa tai vessapaperia tai muuta sellaista. Niinpä hän asettui tornin juurelle ja lauloi:

"Rampion, Rampion,
Laske hiuksesi alas!

Rampion kuuli vangitsijansa äänen ja huusi:

"Mitkä hiukset? Ne on lyhennetty!"
Se ei koskaan tavoita sinua siellä alhaalla."

Äiti mietti suunnitelmaansa uudelleen ja sanoi: "Odota siinä!"

Hetkeä myöhemmin äidin kasvot ilmestyivät pieneen ikkunaan. Hän kurkisti sisään ja hymyili komealle nuorelle miehelle. Mies muistutti häntä nuoresta Al Pacinosta, ja hän kuvitteli yhtäkkiä olevansa Oscar-voittajan ylpeä äiti.

”Rampion, tästä lähtien voin vierailla luonasi niin usein kuin haluan taikatikkaideni avulla.”

Kaksi vuotta kului, eikä mikään juurikaan muuttunut. Kolmannen kevään ensimmäisenä päivänä kuningas ja hänen tyttärensä kuitenkin sattuivat kulkemaan tornin ohi. Tornista kuuluvan valitusäänen säikäyttämänä prinsessa halusi nähdä, kuka oli sisällä, mutta huomasi pian, ettei rakennuksessa ollut ovea. Hieman masentuneena prinsessa palasi kotiin ja meni nukkumaan pian viikoittaisen tanssiaisen jälkeen.

Seuraavana päivänä prinsessa palasi torniin toivoen löytävänsä sisäänpääsyn. Onneksi hän saapui juuri ajoissa nähdäkseen äidin kiipeävän taikatikkaita pitkin. Samana iltana prinsessa tilasi omat taikatikkaansa ja palasi torniin. Kun rannikko oli kirkas, hän kiipesi ylös ja katsoi kuvaa ikkunassa. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Sitten hän näki Rampionin ja hymyili hellästi.

Juuri sillä hetkellä äiti palasi torniin.

"Tule alas!" hän sanoi.

Paniikkikohtauksen vallassa prinsessa menetti tasapainonsa ja putosi pää edellä alapuolella oleviin pensaisiin. Ma kiipesi ylös, tarttui Rampionia kurkusta ja heitti hänet metsään.

Aivotärähdyksen saaneena ja hämmentyneenä prinsessa lähti metsään ja löysi pian mökin. Sisällä Rampion pesi lattioita, kuivasi astioita ja hoiti kahta kulkukissaa.

Voi raukkaa Rampionia! Prinsessa päätti pelastaa hänet kotiorjuudesta ja vei hänet kiireesti kuninkaalliseen palatsiin tavanomaisiin häihin.

Kissat pysyivät jäljessä.